Hybrideaan on tullut mukaan syksyllä 2022 kaksi uutta projektia. Ne ovat jälleen hieman erilaisia kuin edelliset hankkeemme. Kummatkin taiteilijat, Esther Martínez Rey ja Kalle Lampela, tarkkailevat ympäristöä omilla tavoillaan. Martínez Rey esittää näkemyksensä kaikille helsinkiläisille tutusta kaupunkitilasta piirtäen ja valokuvaten, kun taas Lampela kävelee kerta toisen jälkeen hänelle itselleen tutulla jättömaalla ja esittää meille näkemänsä. Samalla Hybridea laajenee pienemmälle paikkakunnalle, Rovaniemelle. Jättömaat ovat toki melko samanlaisia, ja jopa universaaleja paikkakunnan koosta riippumatta. Vai ovatko?
Hybridean repertuaarin laajenemista voisi kuvata myös niin, että teokset eivät tällä kertaa ole toteutettu ympäristöÖN vaan ne ovat pikemminkin ympäristöSTÄ. Ero saattaa kuulostaa pieneltä ja semanttiselta, mutta ero on mielestämme olennainen. Tämä saattaa mahdollistaa sen, että teoksia ei ole mielekästä katsella ”vain” dokumentteina vaan pyrkimyksinä ympäristön havainnoimiseen ja siitä tehdyn visuaalisen kuvauksen välimuotoon. Ja eikö me juuri silloin olla taideteoksen tai -teon parissa?
